perjantai 26. joulukuuta 2014

Thomas Nagel: Mieli ja kosmos

Nagel on erittäin tunnettu amerikkalainen mielenfilosofi, joka on puolustanut mielen kokemuksellisen aspektin erityislaatua. Näin mm. kuuluisassa artikkelissaan Millaista on olla lepakko? Nyt Nagel laajentaa mielenfilosofisen näkemyksensä kosmiseen mittakaavaan. Nagel vastustaa reduktionistista materialismia, siis tätä että kaikki palautuu pienimpien osasten liikkeeseen ja luonto on vain kausaalilakien alainen. Nagel ei myöskään niele kovin hyvin emergenttiä materialismia, jonka mukaan korkemmat kokonaisuudet ovat alemmille kokonaisuuksille emergenttejä. Mieli nousisi tässä materiasta, mutta olisi siihen osin palautumaton oma kokonaisuutensa. Nagel ihmettelee nähdäkseni, mistä mielen/hengen taso tulee, jos alun perin on vain materiaa.

Nagel pitää perusversiota evoluutioteoriasta vääränä. Ei ID:n leivistä käsin, jota myös dissaa, vaan muuten. Nagelin mielestä perusevo ei selitä tietoisuutta eikä objektiivista järkeä. Nagel esittää useita argumentteja näkemyksensä puolesta. Yksi on tämä, mitä olen itsekin kelannut, että jos luonto on vain kausaalisen determinismin alainen, miten järjellä voi olla autonominen rooli niin, että se tietää tämän. Nagelin mukaan nykyään evo vain sanoo, että tietoisuus on ilmaantunut aineesta, mikä ei selitä sitä mitenkään. Hänen mukaansa teoria tietoisuudesta täytyy tuoda evoteoriaan sisään.

Nagel ei esitä mitään omaa teoriaa, mutta epäilee että luonnossa voi vaikuttaa teleologia. Nagelin mukaan elämän ja tietoisuuden synty ei ole häviävän epätodennäköinen sattuma, kuten nykyluonnontiede väittää, vaan se vähitellen ihan todennäköisesti tulee niistä alkuehdoista ja luonteesta (aristotelinen potentia), joka kosmoksella on. Tämmöinen hegeliläinen setti, että itse asiassa maailman kehittyminen on heräämistä, eikä evon suunta ole satunnainen. Siis että ne alkuehdot joita on, toteutuvat. Maailmankaikkeudella on taipumus luoda elämää ja tietoisuutta. Että siellä on joku semmoinen ominaisuus johon kuuluu mieli/henki.

Nagel ei ole dualisti, vaan monisti ja ehkä laajassa mielessä myös vähän idealisti. Hänen mukaansa Descartes aloitti mielen ja ruumiin nykymuotoisen dualismin, joka loi puitteet luonnontieteen voittokululle, kun tutkittiin vain ruumiin osuutta, aika-avaruudellista ulkomaailmaa. Nagel tavoittelee yhtenäistä luontonäkemystä, jossa mieltä ei suljettaisi pois. Tähän asti luontoa on tutkittu redusoimalla pienimpiin osasiin ja rekonstruoimalla niistä kuva luonnosta. Nagel peräänkuuluttaa myös muunlaista luonnon hahmottamista, jollaisesta vähän tuossa yllä.

Kannattaa lukea kirja itse. Siellä on uskottavammat argumentit ja se on paljon rikkaampi kuin minä pystyn tässä nopeasti selittämään. Ja se sisältää paljon sellaista mihin en ole tässä kajonnut, esimerkiksi liittyen arvoihin. Analyyttisen filosofian hyveet, selkeä argumentaatio ja yleinen selkeys käytössä. Luettava kirja. Sisältää suomentajan asiantuntevan esipuheen.