kevät
aurinko paistaa jalkakäytävän kiveykseen
opiskelijat laskevat katua alas polkupyörillään
ylämäkeen kävelevä parrakas mies sitoo takin lanteilleen ja ottaa kulauksen vesipullostaan
sisään puikahtavan tytön kasvoilla versoo hymy

pienessä kahvilassa
maailmanlopun edellä
uneksia Euroopan ravintolavaunuista
antaa teen jäähtyä lasissa
syntyä keväälle

Ei ole niin, että nykyinen luonnontiede on oikeassa siinä missä Platonin ideaoppi oli väärässä. Näin ajateltuna olisi ikään kuin olemassa yksi ja sama paikka, johon ihmiskunta työntää erilaisia oppeja ja maailmakuvia, joista sitten joku on ehkä oikea. Todellisuudessa kuitenkin ideaoppi (olettaen nyt että sellainen Platonilta löytyisi) ei koske lainkaan samaa asiaa kuin nykyinen luonnontiede, olisi aika outoa jos koskisi.

Poika puhuu puhelimeen suksivuokraamon nurkalla pää paljaana.
Lunta on enää laskettelurinteessä.
Aurinko vaatii aurinkolasit.

ensimmäisen kevätpäivän retki Haukanniemeen
mutaa maassa, mutaa saappaissa
tiheikön poluista ei talven jälkeen muista mitä piti seurata
järven toisella puolella on moderni kaupunki
kaatuneella puulla voi kuunnella metsän hiljaisuutta, lintuja

ajattelen joka päivä kuolemaa
sitä etten näe Harjun mäntyjä
että Voionmaankatua ei enää ole
että bussi ei käänny paloaseman luota
ja ne tytöt jotka pelaavat jalkapalloa
              Vehkalammen tekonurmella
eivät enää pelaa
takana itkevä koivikko, kevyt ja katoava

Vanha zen-sanonta sanoo: "Kun oppilas on valmis, opettaja ilmaantuu." Näin juuri on ja sama logiikka pätee muihinkin asioihin. Opettaja ei kuitenkaan ilmaannu jostain yliluonnollisesta syystä silloin kun oppilas on valmis, vaan valmiina oppilas havaitsee opettajien opettajana kaikkien mahdollisten asioiden kentässä. Samoin kun olet ajatellut intensiivisesti jotain, kyseiseen asiaan liittyvä tuttusi kävelee ohitsesi - havaitset juuri hänet koska sinulla on ajatustesi takia siihen erityinen herkkyys.