Elokuussa Poesialta ilmestyi pieni esseekokoelmani Ei tästä maailmasta Poesiavihkona.

 "Joskus on lähdettävä ja oltava valmis

       ja sidottava paperinsa yhteen

vietäviksi ullakolle tilikirjojen joukkoon,

joskus on lähdettävä ja jätettävä askeleet käytäviin

ja kuljettava läpi huoneiden muistamatta.

Puhutaan monista muutoksista,

mutta tämän ainoan haluaisin väistää

ja alkaa pitkän matkan menneisyyttä kohti,

hyödyttömiin päiviin,

jolloin suuret kukat paleltuvat pengermillä

ja kallis puunhakkaaja palkataan kantoa lohkomaan,

ja palata viileydestä autioihin taloihin,

jossa tavarat on koottu epätavallisiin paikkoihin,

mutta moni päivä ennallaan ja entisten kaltainen."

Paavo Haavikko: Tiet etäisyyksiin

(Eikö tässä sivutakin psykoanalyysiä. "Pitkän matkan kohti menneisyyttä", "Kallis puunhakkaaja palkataan kantoa lohkomaan" jne.)

Neljä aforismisarjaa

1.

Hirveää odottaa päivien kuluvan ja pelätä niiden päättymistä.

Järjestelmästä voi sanoa kaikenlaista, mutta sen mihin rahavirrat vievät voi päätellä lapsikin.

Yhteiskunta on toinen asia. Suomessa se on vakaa.

Poliittiset puolueet ajavat perkeleitten asiaa, mutta saa niitä silti äänestää.

Mieluummin näen niin sanotun poliittisen lakon kuin lakon jota ei sanota poliittiseksi. 

Suuri osa työstä on turhaa, mutta sitä ei voi poistaa ilman että koko järjestelmä romahtaa.

Järjestelmän romahtamisesta voi olla kahta mieltä. 

Molemmat vaativat miljoonia kuolonuhreja. 

En ole filosofinen anarkisti enkä minkään muunkaanlainen anarkisti.

2.

Jos elämää ei elä, jää kuoleminenkin puolitiehen. 

Ihminen ei ole aivan eläin. Sitä kaivelee että olisi ollut mahdollista. 

Se takertuu menneeseen ja liehuu salossa aatteiden mukana. 

Superheimojen sokkelot ovat tehneet sen mielen sokkeloiseksi. 

On vaikea sanoa, oliko kyseessä lankeemus. 

Varmasti aivoissa on käynyt vilske. Kai silläkin on jotain arvoa. 

Jeesus ja Buddha eivät olisi levinneet metsästäjä-keräilijäyhteisöissä. 

Sivilisaatio on kohtalomme.

3.

Eläimetkin ovat ihmisiä, sitähän tässä yritetään todistaa. 

Ja uskonhan minä sen. En epäile ollenkaan. 

Derrida oli sielultaan kasvissyöjä. 

Kotieläimet elivät sananmukaisesti kotona. 

Eniten olen kasvien puolella. Kyseessä on henkilökohtainen mieltymykseni. 

Entä kivet? Radikaali toiseus. 

Luomakunnan varjeleminen on puhdasta nepotismia.

4.

Olisinkin kone. Minulla ei olisi kokemuksia. Ne ovat pahimpia. 

Ne ovat parhaita. Ilman niitä ei olisi mitään. 

Ei kerrassaan mitään! En tietäisi maailman olevan olemassa. 

Millaista on olla lepakko? 

Jos asia ei vaikuta kokemukseen, sillä ei ole väliä.