Lumisade kieppuu paksuina hiutaleina
taivaan kolmessa ulottuvuudessa.
Talossa sisällä on lämmin
ja kahviossa istuvat ihmiset vahvistavat
samaistumista ympäröivään maailmaan.
En virko mitään,
vietän henkilökohtaista hiljaisuuden retriittiä.
Puheen sorina ja paksuna tuleva lumi rinnastuvat toisiinsa.
Istun tuolissani ja juon kaakaota.

Pauliina kantaa kaljalaatikoita tiskin taakse.
Musiikki on laulelmaa, tai mitä tämä nyt on, fadoa.
Mietin sitä mikä on havainnon tavoittamattomissa
vai onko oleminen aina havaituksi tulemista?
Minulla on jalassa verkkarit, muut housut ovat pesussa.
Enää en kirjoittaisi lausetta "vanhukset levittävät
kuolemanpelkoa", enää en tunne niin.

Syksy sylkee vettä katujen lavuaareihin.
Korkeajännitejohdoissa säkenöivät kaupungissa tänään
kuolleiden ihmisten sielut.
Sataman musta yö odottaa vapahtavaa lumisadetta.
Airoihin tarttunut mies soutaa ympyrää keskellä Jyväsjärveä
vene täynnä Sisyfoksen kiven kappaleita.