"Kehä joka lepää itseensä sulkeutuneena ja pitää substanssina kiinni momenteistaan, on välitön eikä siksi kovin ihmeellinen suhde. Sen sijaan piiristä erotettu aksidenssi sellaisenaan (...) on negatiivisen hirvittävä mahti, ajattelun, puhtaan minän energia (...). Mutta hengen elämä ei ole kuolemaan pelkäävää ja hävitykseltä koskemattomana säilyvää elämää vaan sen kestävää ja siinä itsensä pitävää. Se saavuttaa totuutensa vain löytäessään itsensä absoluuttisessa rikkinäisyydessä. (...) se on tämä valta vain katsoessaan negatiivista suoraan kasvoihin ja viipyessään siinä."

G.W.F. Hegel: Hengen fenomenologia.