Missä on runous jos ei bussin tärinässä kun se
kiertää yöllä keskussairaalan pihan
ja painuu alas Kypärämäkeä.
Missä jos ei katulampuissa jotka liukuvat pimeässä
valaisten hetken lunta ja asfalttia.
En näe sitä, mutta tiedän että oikealla puolellani on
lakkautetun kirjaston vanha talo.
Köhniöjärjen kohdalla tulevat mieleen kesät jolloin pyöräiltiin
rannalle uimaan ja juomaan kaljaa
ja lapset hyppivät hyppytornista pää edellä.
Liikenneympyrän jälkeen kadotan suuntavaistoni.
Vain enää minä, bussi ja bussikuski.

Bussin nytke kuin mielen
valot joihin silmä jää kiinni
                                          kuljettavat
irti ajasta ja paikasta
toiseen aikaan
jossa vain hurina ympärillä on sama.

"...ihminen, joka elää avidyan, tietämättömyyden, tilassa, ei koe maailmaa sellaisena kuin se on, vaan hän kokee sen oman mielensä luoman mielikuvan mukaisena, toisin sanoen mayana, harhakuvana. Saksalainen filosofi Immanuel Kant, joka oli tutustunut intialaiseen filosofiaan, ilmaisi saman asian puhumalla das Ding an sich -periaatteesta, toisin sanoen siitä, mitä asiat perimmältään, itsessään ovat, eli ne ovat ihmismielen luomien mielikuvien tuolla puolen."

Taavi Kassila: Ikuinen elämäntapa, tutkimusmatka hindulaisuuden alkulähteille

talvi-ilta
pimeä niin että valot heijastuvat ikkunoista
tyhjät ja täydet kaljalasit
ovista valuvat ihmiset, täydet
illan myötä tyhjentyvät

jäiset järvenselät
läpikulkemattomat haavikot
pellot, vaoissaan lunta
koivuja, kuusia, koivuja
yksinäinen jääkiekkokaukalo
reunallaan rivi varpusia: pyrähtää lentoon