Missä on runous jos ei bussin tärinässä kun se
kiertää yöllä keskussairaalan pihan
ja painuu alas Kypärämäkeä.
Missä jos ei katulampuissa jotka liukuvat pimeässä
valaisten hetken lunta ja asfalttia.
En näe sitä, mutta tiedän että oikealla puolellani on
lakkautetun kirjaston vanha talo.
Köhniöjärjen kohdalla tulevat mieleen kesät jolloin pyöräiltiin
rannalle uimaan ja juomaan kaljaa
ja lapset hyppivät hyppytornista pää edellä.
Liikenneympyrän jälkeen kadotan suuntavaistoni.
Vain enää minä, bussi ja bussikuski.