Terho Pursiainen: Jumala

Luin uudestaan tämän suomalaisen teologian nykyklassikon. Kannattaa perehtyä, jos haluaa tietää, millaista muuta uskonnollisuutta kirkossa esiintyy kuin Raamatun ja uskontunnustusten propositionaaliseen totuuteen uskovaa sorttia. Uskonnolla on Pursiaisen mukaan oma äidinkielensä, joka poikkeaa insinöörikielestä. Wittgensteinilainen ajatus toki, mutta Pursiainen eksplikoi sen hyvin. Kirja alkaa ihmisen liittolaisen kuvauksella, sen mistä Jung käytti sanaa Anima tai Animus riippuen sukupuolesta. Pursiainen lukee sen ikään kuin enkelinä. Siitä lähdetään kohtamaan sit menestysteologiaa, teodikeaa, Jumalan luonnetta ja kaikenlaista muuta.