Anselm Kieferin näyttelyssä Mäntässä oli viime talvena teos, jonka päällä oli vaaka, jossa kuppeina olivat essentia ja eksistentia. Vaaka oli kallistunut essentian puolelle. Vaikka niin sanotussa olemusajattelussa on vakavat heikkoutensa ja vaaransa enkä usko siihen, voin kuitenkin ajatella, että jokaisella ihmisellä on jollain tapaa oma olemuksensa, vaikkei ihmislajilla olisikaan. Tosin ehkä ihmislajillakin voi olla jonkinlainen olemus, vaikkei sellainen kuin antiikissa ajateltiin, teleologinen tai muuta. Itse ajattelisin, että se olemus voisi sisältää esimerkiksi tarpeen saada rakkautta, enkä tarkoita tässä nyt vain sukupuolista rakkautta. Toki tätäkin vastaan voi saivarrella.