Tunnettu rippikoululaulu Kirkossa kuvaa miehen ja lapsen Jumalanpalvelusedesottamuksia, joita laulun kertoja tarkkailee. Saarna on pitkä ja lapsi sanoo isälleen tahtovansa jo kotiin. Isä ja poika lähtevät ja kertojassa viriää sama arka pyyntö: "minä tahtoisin Isä jo kotiin, Isä minua väsyttää". Olen kuullut kappaleen olevan niin vaikuttava siksi, että kertoja esittää siinä kuoleman toiveen. Näin ei kuitenkaan ole siinäkään tapauksessa, että Taivasta ei ole. Kertojan toiveen kohde on joka tapauksessa Taivas. Tämä on fenomenologiaa.