"Nuoret työväenluokkaiset keikarit olivat joskus aikaisemmin lainanneet tyylinsä yhteiskunnan ylempien kerrostumien muodista tai sellaisilta keskiluokkaisilta alakulttuureilta kuin boheemeilta taiteilijoilta. Työväenluokan tyttöjen piirissä tällainen lainaaminen oli ollut vieläkin yleisempää. Nyt tilanne näytti kääntyvän päälaelleen. Tavallisille nuorille suunnatut vaatemarkkinat itsenäistyivät ja alkoivat näyttää tietä myös yläluokan markkinoille. Farkkujen yleistyessä (kummankin sukupuolen vaatekappaleena) Pariisin haute couture joutui puolustuskannalle tai itse asiassa myöntämään tappionsa ja käyttämään maineikkaita tuotenimiään massatuotantovaatteiden myymiseksi joko suoraan tai valmistuslisenssien turvin. Mainittakoon, että 1965 oli ensimmäinen vuosi, kun Ranskan naistenvaateteollisuus tuotti enemmän housuja kuin hameita. Nuoret brittiläiset aristokraatit alkoivat hankkiutua eroon korostuksista, joiden perusteella heidän luokkansa jäsenet oli aiemmin kiistatta tunnistettu, ja alkoivat puhua lähestulkoon lontoolaisen työväenluokan tyyliin."

Eric Hobsbawm: Äärimmäisyyksien aika